Actionia ja unta

Taas vaihteeksi on iskeny laiskuus päälle tän kirjotuksen suhteen, mutta mä oikeesti yritän parhaani!!

Viime viikon aktioni ollut todella vähäistä eilistä (lauantai) lukuunottamatta. Oon vaan käyny koulussa, syöny  ja nukkunu. Käytiin me vähä shoppaamassaki :) Eli elämä alkaa normalisoitua pikkuhiljaa. Rutiinit muodostuu ja tää elo alkaa tuntua jo hiukan tasasemmalta. Musta vaan vähän tuntuu siltä niin kun mun sosiaalista elämää olis ammuttu kuulalla kalloon, ja ampujana toimi italian kieli. Vaikka kaikki alkaa neutralisoituu, kielimuuri on jotain minkä yli ei hypätä kolmessa viikossa. Varsinkaan kun AFS saa järjestettyy meille vakituista kielen opetusta vasta ens kuun lopulle.. Onneks mun pitäs saada jonkin näköstä basic opetusta mein koulustakin ja sen pitäis alkaa ens viikolla :))
Muutenkin ootan ens viikkoo ihan ylipaljon, kun mun pitäis saada mun uus lukkari sillon. Eli siis vaihdan muutamia tunteja toisten luokkien kanssa. Ei enää filosofiaa, uskontoa eikä italian kielen kirjallisuushistoriaa! Ja kun kerran vaihan toisille luokille, mulla on hyvä mahollisuus saada lisää kavereita. Ja toivottavasti sellasia, joiden kans pystyis puhumaa myös :D Ei sillä ettenkö pitäis mun luokasta, mutta kommunikoiminen on aluksi ainakin niin masentavaa, et olis kiva saada sosiaalistakin seuraa :D
Ja tosiaan, olen nukkunut enemmän kuin liikaa, täällä oloni aikana, mutta silti vaan tuntuu väsyneeltä. Mutta minkäs teet kun sun tarttee keskittyä kaikkeen 24/7. Eilenkin vaan koulun jälkeen söin ja tulin ylös nukkuu. Kaheksalta mä sitten heräsin (ihanat 5 tunnin päikät) menin syömää ja tulin takasi ylös nukkuu :D Että sellane viikonloppu.

Niinkun mainitsin, että eilispäivässä oli actionia, siinä sitä oli. Nimittäin, kun olin tulossa busilla kotiin, hyvä jos bussi kerkesi 30 metriä liikkumaan, se jo ajoi yhen opiskelijan yli. Ite olin melkein liiskattuna bussin etukulmaan, lasin lähelle, (koska nää bussit on ihan naurettavan täysiä täällä)ja kun tyttö osui bussiin, osu se just siihen mun kohalle ja kimpos siitä asfalttiin/kynnykselle. Koko keskustan bussipysäkki (suurin mahollinen)  eli noin 300 opiskeliaa/muuten vaan bussin käyttäjää keräänty tietty maassa makaavan tytön ympärille, joten en tiedä, oliko tyttö tajuissaan heti, vai ei. Mutta kuitenkin, kun ambulanssi tuli noutamaan, tyttöä hetken myöhemmin, oli se kuitenkin tajuissaan. Vähän ajan päästä paikalla oli jo poliisit ja palokuntakin, jotka eristi alueen poliisi nauhoilla, ja alko piirteleen liiduilla maahan. Pysäkki näytti ihan uskottavalta rikospaikalta, veritahroineen ja tutkijoineen. Ja se olikin totta. Bussissa olleet ihmiset oli enemmän tai vähemmän shokissa/kauhuissaan ja niin oli yleisökin. Tää on vaa hyvin varottava muistutus siitä, että aina pitäis tarkistaa tuleeko autoi vai ei. Mää en ainakaan unoha vähään aikaan.

Seuraavasta postauksesta tulee toivottavasti positiivisempi. :D Ja toivottavasti saan otettuu muutamia kuviakin sitä varten :))

Kielikylpeilyä

Juu eli nyt siis ensimmäinen viikko takana ja toisen puolessavälissä menossa täällä Italian pikkukylässä. Ensimmäinen viikko kului oikeasti vain aikaa hukaten ja äinä välillä Reggiossa kävästen. Tapasin muutamia uusia ihmisiä, (host-siskon kavereita) jotka ei kyllä valitettavasti puhunu enkkua. Sitten kävästiin Festa Reggiossa, joka on paikallinen "festari". Siellä oli siis kauheesti kaikenlaisii kojuja, musiikkia ja stand-up komiikkaa, jota mä en sit tietenkää ymmärtäny. 

Meillä oli myös yksi vaihtari-meeting näitten tän alueen (Reggio nell'Emilia) vaihtareitten ja vapaaehtoisten kanssa, jossa me tutustuttiin toisiimme paremmin ja juteiltiin peloista, toiveista ym. Siellä mä tutustuin myös mun tukiperheeseen. Ne on ihan sairaan mukavia ja osaa hyvin englantia. En tiedä mistä se mies on oppinu, mutta se nainen on Amerikassa syntynyt kiinalainen, joka on asunu täällä vasta 24 vuotta (Ikää tällä pariskunnalla on siis vähintään 60). Myöhemmin otettiin sen porukan kans yhteiskuvia ja syötiin pitsaa.. ei paha :D Ja perjantaina olis sitte welcome-partyt kaikkien tän alueen vaihtareitte & niitten perheiden, returnee-opiskelijoiden ja vapaaehtoisten kanssa. Ootan innolla!

  Täsä me vaihtarit. (yks ottamas kuvaa) :(

          vaihtarit&vapaaehtoset

Mulla oli myös ilo alottaa koulu eilen. Luokkaan mentäessä kaikki vaan kyyli mua sillee o.O ku näytin varmaa ihan eksyneeltä. Kuitenkin asia selvis heti ekalla tunnilla ja mun viereen istunu poika oli ihan suu auki sillee "ootsä suomesta!", mutta kun lisäsin et en osaa italiaa ni seki hiljeni..... Eka tunti oli filosofiaa (äkkäsin sen kirjan kannesta) ja sitä seurasi 2 tuntia italian kirjallisuutta, tunti historiaa ja sitte tunti matikkaa. Luonollisesti kaikki italiaksi, kukaan opettaja ei osannut lausetta enempää englantia, mutta siihen mä olin varautunukkin. 

Kun puolessavälissä päivää on vähän pidempi tauko (15 min -.- ) iski koko luokka kerralla mun ympärille vääntäen jotain italia-englanti-siansaksa sekoitusta. Tuntuu pahalta myöntää mutta niitten enkku on oikeesti hirveetä :D Ja älysin sen siinäkohtaa kun mun vieressä istuva poika käänsi opettajalle mun vastauksen ihan päin mäntyä..

Tänään mentiin bussilla, kun mun host-sisko yrittää mahdollisimman helposti opettaa mulle sen käytön (mahdotonta). Koulussa ihanaa italian taidehistoriaa ja psykologiaa, joista en ymmärtänyt sanaakaan. Onneks oli englantia, jossa pystyin kommunikoimaan opettajan kanssa, vaikka itse opetettava aihe, oli jotain mikä on opetettu mulle ekan kerran joskus 5-6 vuotta sitte.. Mutta niitten luokkakäyttäytymisestä voi päätellä et opettajalla on vaikeuksia edetä, kun se ei saa suunvuoroa. Esimerkiksi matikassa käytiin kaks tuntia ylihelpon asian teoriaa. Suomessa oltais kahessa tunnissa vaihettu asiaa jo kolmesti. Mutta eipä tuo mua haitannu, sillä asia on tuttu, mutta opettajan selityksestä en kyllä tajunnut mitään.

Muutenkin se tunne kun istut 5 tuntia luokassa; hiljaa, silmät turvonneina (tai vaihtoehtoisesti kiinni) pää vinossa ja suu vähän ravollaan, niinku jälkeenjäänyt pöllö, -mä pidän siitä tunteesta :D         

Bussilla koulusta takasintulo tulee olemaan yhtä helvettiä niin pitkään kun me asutaan täällä pellossa. Mun tartti vaihtaa kahesti bussia ja välttää astumasta väärään, koska vaikka niissä saattaa olla sama numero, ne ei silti mee samaan paikkaan -.-  onneks mulla oli toi hhost-sisko avittaan sitä tänää...    

Ja ainii, mun luokkalaiset pyys mua ens viikon perjantain diskoo niitten kans, (oli muuten koominen kutsulappu jonka ne niitten haparalla enkun taidolla väsäs :D )  mutta taidan tälläkertaa jättää väliin. En pääsis ikinä kotii siihen kellonaikaan enkä usko et toi host-äitikää oikeelämpenis ajatukselle :D Miksei ne voi pyytää mua valosaa aikaa ulos :D

Että tällästä tälläkertaa, uutta postausta luvassa taas joskus :D

Tässä vielä kuviä tästä lähistöltä :)

        Ihana Reggio Emilia :)                                                                        

Edelleen RE :D 

  Ja Albinea ::)                    

I feel you Italy!

Täällä sitä ollaan! monen tunnin matkustuksen jälkeen ja huippuihanan Roomassa vietetyn orientaation jälkeen oon nyt mun perheessä, tällasessa pienessä kylässä nimeltä Borzan

 Lentokone Helsinki-Vantaan lentokentältä nousi 14 suomalaista kyydissään kohti Roomaa kello kahdeksan maissa aamulla 7.9. 2012. Lento sujui hyvin hyvässä seurassa ja vain kolmen tunnin istumisen jälkeen päästiin Rooman lentokentälle. Parin erehtymisen jälkeen saatiin laukut hihnalta ja liityttiin turkkilaisten massaan matkalle kohti Rooman hotellia jossa me vietettiin 2 päivää. 

Orientaatio oli ihan superhypermegaihana!! Saatiin kauheesti uusia kavereita eripuolilta maailmaa. Kaikki oli iloisia, avoimia ja helpostilähestyttäviä, kun meillä kaikilla oli niin paljon yhteistä. Yhteissumana monesta monesta maasta meitä oli 469! Mutta näistä maista parhaiten tutustuttiin Saksan poikii, jotka oli tosi mukavia ja sijottu aika lähelle. 

Lauantai päivä oli kyllä myönnettävästi hieman tylsähkö kaiken sen "opetuksen" takia, mutta tilanne korjaantui illalla kun oli vapaa aikaa ja päästiin juhlatunnelmaan :)) En oo nähny niin isoja juhlia ikinä :D Tanssia laulua ja ilosia ihmisiä. Harmi että älysin omistavani kameran vähä liian myöhään :S tässä kuitenkin vähä tunnelmia: 

saksan poijjaat :)) too sad et yks puuttuu :<

Vastaanotto Reggio Emilian juna-astemalla oli myös ihan sairaan kiva, banderollit ja kaikki. Kaukki tuli kättelee ja puhumaan maailman nopeinta italiaa :D Ja tietty sitä kuvien ja säätämisen määrää :D Ja täytyy sanoa että ne on ihan äly nopeita, kuvat ilmesty RE:n AFS faceen nopeemmin ku mikään mun kuva ikinä.. tässä siis löydös niitten sivuilta:

Vaihtikset, niitten perheet ja vapaaehtoiset :)

Tää päivä siis ollaan nyt oltu kotosalla ja kävästii "keskustassa" joka on kärpäsenkakan kokone mini marketilla varustettu keskikohta tälle niin kauniille pikkukylälle. Tää talo on siis tavallaan kerrostalo, mutta jokaisessa kerroksessa on kolme ihan kunnonkokosta huoneistoa. Meiän (mun ja mun hostsiskon) huone on koko talon ylin, ja vaikka mulla ei oo juurikaan kaappitilaa nii ainakin mun sängystä on aivan ihana maisema öisin. Nimittäi viereisen (suuremman) kaupungin valot. Ihanaa katteltavaa. 

Että tälläset tunnelmat nytten. Kirjotan taaspian uuestaan :))

Huamenna!!!

Juu eli siis nyt on melkein kaikki pakattu (pitäisikin olla) ja huomenna tää tyttö lentää! Päivä on ollut lähes kaoottinen. Huonosti nukutun yön jälkeen kaupungille ostamaan mulle lentolaukku, että pääsen joskus pakkaamaan loput kamat :D Kotiin tultua oli sit himopakkausoperaatio josta muodostui kuitenkin kaksi täyttä laukkua toinen juuri ja juuri oikean painoinen ja toinen 3 kiloa liian painava (niitten tätien ei pare punnita sitä huomenna). 

Tuliaiset olikin vaikeempi änkeä mukaan, sillä niitä kertyi ja ne painaa. Pienenä vinkkinä kaikille: älä ikinä osta isoa painakaa kirjaa tuliaiseksi, jos sun on vietävä se lentokoneella :D Mää opin läksyni. Tässä kuvat nyt sitte niistäkin :]

2 Marimekon käsipyyhettä, Suomen mallinen leikkuulauta/tarjoiluastia, painava suomalaista ruokaa ja luontoa käsittelevä kirja, 3 levyy Fazerin sinistä, salmiakki mix ja 2 pussii Angry birds-karkkei.. Jos ne ei noilla selviä ni huonosti menee

Huomista odotan niin innoissani, etten varmastikaan nuku koko yönä. Mutta enpä usko et nukun muutenkaan , sillä me lähetään kootoota 4 tunnin päästä eli 2.15.. Voi olla väsyny tunnelma ylihuomenna, mutta se on sit sen ajan murhe :D 

KAiken kaikkiaan Arrivederci Suomi ja CIAO ITALIA!

Neea kuittaa!