Tänään oli sitten tämän puoli vuotisen odotuksen päätös. Sain vihdoin isäntäperheen! Kun huomasin saaneeni sähköpostin, jonka otsikkona oli "isäntäperhetiedot" hymy levisi korvasta korvaan (eikä ole hyytyny vieläkään) ja järjetön huutaminen alkoi :D
Tulevan perheeni kuva teki ihanan olon, sillä olin pelännyt, että esim. perheen isä vaikuttaisi kovin ahdistavalta ihmiseltä. Onneksi näin ei ole. Kuvasta mua katsoi äiti ja tytär, mollemmat kovin iloisina ja mukavan oloisina. Tytär on 1994 syntynyt ja luultavammin käyn sitten sen kanssa koulua. Äiti on viidessä kymmenissä. Perheeseen kuuluu myös 33-vuotias veli, joka ei asu kotona. Ja onnekseni heillä on myös hyvin suloisen näköinen sisäkissa :)
Kaupunki, tai itseasiassa kylä, johon olen matkalla, on maaseutualueella ja hyvin samankokoinen ja yhtä kaukana kaikesta, kuin tämäkin, missä nyt asun. Eli Borzano-kylä on pieni osa hieman suurempaa Albinea-kaupunkia, jossa itsessään n.8000 asukasta, mutta tässä pikkukylässä onkin vain 2000. Koulumatkakin pysyy melkein samanlaisena: 15km bussilla. (nykyinen on 20) Että lähes samoilla mennään.
Tonne olisin sit menossa :)
Mulla on tällä hetkellä aivan ihana fiilis, kaikki tää odottaminen ja pettyminen on takana ja nyt yritän vaan saada yhteyden perheeseen (facebook toimii) ja jutella kaikesta olennaisesta. Ja opiskella italiaa tietty.
